Tulen tässä kertomaan pienoisjunaradan valmistumisen etenemisestä. Osaamista ei etukäteen ole, rahaa ei aiota paljoa käyttää eikä aikaakaan joka ilta. Tässä alkuvaiheessa pitää saada tukirakenteet kuntoon, joten työhön on vaikea ottaa lapsia mukaan, mutta heti kun mahdollista pääsevät kaikki innokkaat perheenjäsenet mukaan tekemään.
Mitä? Miksi?
Miksi nelikymppinen alkaa käyttää aikaansa leikkimiseen? No, ensinnäkin, ei tämä ole leikkimistä, vaan _pienoismallin_ rakentamista. Ja sen jälkeen sitten kai sitä pienoismallilla leikkimistä.
Joskus 70-luvun lopulla oltiin äidin ja pikkuveljen kanssa kesä Axamsissa, Innsbruckin kupeessa. Pieni poika ihaili kovasti junia, joten sain pienoisjunan aloituspakkauksen. Kiitos äiti!! Höyryveturin ja sähköveturin väliltä sain valita, ja sähköveturi lähti mukaan. Veturin malli (ÖBB 1280) ei ollut silti mieleisimmästä päästä, joten seuraavina vuosina, joita oli tässä välissä n. 30 kpl, pystyin vain haaveilemaan esim. ÖBB 1044:stä Kleinbahnin esitteen etusivulla. Jossain vaiheessa tilattiin suoraan tehtaalta parikymmentä metriä lisää raiteita, kaksi matkustajavaunua ja pari asemarakennusta. Matkustajavaunut valitsin silloin sillä perusteella, että ne näyttivät esitteessä siltä, että niissä olisi valot, mutta eihän niissä ollut.
Aloituspakkauksen valmistaja oli siis Kleinbahn, itävaltalainen firma, joka on keskittynytkin lähinnä itävaltalaiseen kalustoon. Myyntiä on ollut ihan näihin päiviin asti vain omista liikkeistä, joita on ollut vain Itävallassa ja vain muutama kappale. Nykyään saa tilattua myös valmistajan nettikaupasta.
Kimmoke tällaisen kiinteän radan rakentamiseen tuli, kun päätimem vaimon kanssa ostaa talon viime syksynä. Talven aikana oivalsin, että yläkerran aulaan voisi sopia rata, ja niinpä suunnittelu alkoi. Lisää kiskoja, vetureita, vaunuja, taloja, autoja, yms tuli hankittua talven aikana Saksan Ebaystä. Siellä pienoisjunaharrastus on aivan eri luokassa kuin meillä. Suomessa arvioidaan olevan n. 1 000 harrastajaa, kun Saksassa niitä on n. 1 000 000.
Valmistumassa oleva rata on tavallaan jatkoa aloituspakkaukselle. Kalusto on lähinnä Kleinbahnia, sijainti Itävalta ja aikakausi 70- ja 80-luvut. Radalla on kuitenkin veturit myös Rocolta, Limalta ja Märkliniltä. Ne kun sattuivat olemaan samoilla myyjillä edullisesti tarjolla ja tulivat samoilla postikuluilla. Pieni hankaluus on nyt vain siinä, että Kleinbahn kulkee radalla eri suuntaan. Varmaan jossain vaiheessa vaihdan napaisuuden näistä muista.
Radan rakennuksen rajoitteena on tila, niin kuin suurella osalla harrastajista. Aulaan saa kuitenkin niukin naukin sopimaan dogbone-tyyppisen radan. Kalusto on analogista, joten yhdellä virtapiirillä voi ajaa vain yhtä junaa kerrallaan. Virtapiirejä tulee kuitenkin kolme: rata henkilöjunalle, rata tavarajunalle ja varikkoalue, jossa on erikseen vaunuvarikko laskumäkineen ja veturivarikko. Näille kolmelle on kullekin omat ajolaitteensa ja niistä on kiskoyhteys toisiinsa. Lisäksi on muutama pistoraide virtakatkoineen. Niihin voi junan jättää, vaikka radalla ajaisi toisella. Tilan ahtaus ja edellä mainittu toiminnallinen vaatimus aiheuttaa sen, että radan lisäksi paljon muulle ei sitten jääkään tilaa ja toisaalta kokonaisuus on hyvin epärealistinen.
Kuva 1. Ratakaavio, tilanne 27.10.2011.
Kuva 2. Vielä ei kalusto liiku radalla.
