Se jatkuu sittenkin

Joulukiireet on ohi ja työpaikan vaihdon jälkeenkin on jo ehditty rauhoittumaan, joten radan rakennus jatkukoon.

Rakentaminen ei ole edennyt kovinkaan järjestelmällisesti, mutta sieltä täältä on edistystä tapahtunut. Joulua ennen tuli paketti Völkneriltä (www.voelkner.de). Tämä ei ole mainostusta, mutta suosittelen tutustumaan kauppaan. Edullista tavaraa kympin postimaksuilla. Muutaman joululahjan ohessa tuli materiaaleja radallekin. Ja esim. tyhjiä DVD-levyjä, niissäkin jo säästi nuo postikulut.
Rataan esim kiertokytkin, tiiliseinää, tinaa, tierakennussetti, sirotetta, ratapenkkaa, taustakuvaa,..

Maiseman rakentamiseen on käytetty kaapista löytyneitä tapetteja. Niiteillä ja liimalla vaan kiinni, siihen voi myöhemmin lisätä maalia ja sirotetta. Ruohomattoa löytyi rautakaupasta, parin metrin jäännöspala kympillä.

Radan kiinnityskin on päässyt alkuun. Kokeilin käyttää kiinnitykseen tapettiliisteriä (jota oli myös kaapin perukoilla remontin jäljiltä), näyttäisi toimivan hyvin. Sorastusta tein sahanpurusta, johon sekotin takasta tuhkaa harmaata väriä antamaan. Ensin liisteri ratapohjaan, sitten kiskot päälle, siihen sorastuksen sirottelua, sitten painot päälle ja kuivumaan. Kuivumisen jälkeen imuroin kevyesti irtosoran pois. Enemmän olisi saanut tarttua liisteriin, ehkä pitää vähän painella kiinni, kun jatkan. Yksi kaarre on vasta kokeiltuna, näkyy alla olevassa kuvassa.

Kuvan alppikylä on saanut jo kallioita tapetista. Samoin lastausalueen asfaltti on mustaa tapettia.

Joki on jo saanut sinisen värinsä:

Kaupungin kadulla jo mersu cruisailee. Muutamassa rakennuksessa on valot sisällä, pitää vaan treenata vielä juottamista ennen kuin kytketään päälle. Keskuspuistossa on istutukset aloitettu. Täytyy vaan toivoa, ettei puistokemistit valtaa sitä. Tavara-asemasta vasemmalle on puun takana yksi hökkeli, jonka asukkaat ovat vähän epämääräistä sakkia.

Sanonpa vielä, että tarkoitus ei ole tehdä Pienoismalli-lehteen kelpaavaa jälkeä, vaan rajallisella ajan- ja rahankäytöllä "ihan kivaa" jälkeä. Lapset on mukana rakentamisessa nyt varsinkin, kun on päästy maisemia väkertämään. Kukin saa esim oman talonsa, jonka pihapiiriä voi ehostella.

Seuraavaksi alkaa ohjauspöydän hahmottelu, joitakin ajatuksia siitä jo on..

Ja sähköistyksestä pitää vielä selvittää noiden LEDien kytkentä. Sarjaan vai rinnan. Ja onko polaarisuudella merkitystä.

Alppikylän rakenteet kasassa

Alppikylässä alkaa olla rakenteet paikoillaan ja rakennusmiehet ovat laittaneet jo rakennuksiakin paikoilleen.
Kuvassa ÖBB 1044 vetää kahta matkustajavaunua, mutta kuva ei ole aito, kiskoilla ei vielä virta kulje. Jättiläinen on siis vain asettanut kaluston kiskoille. Kyllä muuten on tiukka kurvi, mutta ei voi mitään, tilaa ei vain ole loivemmalle. Täytyy asettaa melko tiukka nopeusrajoituskin tuohon.


Oikeanpuoleisin rakennus on kylän asema, jonka eteen tulee siis vielä pistoraide.

Kuva 4. Alppikylä Suomen itsenäisyyspäivänä 2011.

Rakenteiden osalta sain arvokkaan vinkin veturitalli.netin keskustelupalstalta. 30 cm tukiväli vanerirampeille on melkoisen varmasti liian pitkä, joten laitan vielä puoliväleihin vaneritolpat tukemaan.

Yhdestä suunnitellusta erikoisuudesta en vielä maininnutkaan. Radalle on tulossa äänisysteemit! Laitan kaiuttimen sekä alppikylän että pikkukaupungin alle ja niitä ohjaamaan vanhat mp3-soittimet. Netistä löytyy saksankielisiä autenttisia asemakuulutuksia. Lisäksi voisi laittaa esim kirkonkelloja ja miksei vaikka vuorilta kuuluvaa kaukaista jodlausta.

Rakennustilanne 16.11.2011

Etualalla pikkukaupunki, takana kaukana alppikylä.

Ratojen korkeuksia on mallattu legopylväillä.

Kuva 3. Rakennustilanne 16.11.2011.

Alkuun on päästy.

Tulen tässä kertomaan pienoisjunaradan valmistumisen etenemisestä. Osaamista ei etukäteen ole, rahaa ei aiota paljoa käyttää eikä aikaakaan joka ilta. Tässä alkuvaiheessa pitää saada tukirakenteet kuntoon, joten työhön on vaikea ottaa lapsia mukaan, mutta heti kun mahdollista pääsevät kaikki innokkaat perheenjäsenet mukaan tekemään.

Mitä? Miksi?

Miksi nelikymppinen alkaa käyttää aikaansa leikkimiseen? No, ensinnäkin, ei tämä ole leikkimistä, vaan _pienoismallin_ rakentamista. Ja sen jälkeen sitten kai sitä pienoismallilla leikkimistä.

Joskus 70-luvun lopulla oltiin äidin ja pikkuveljen kanssa kesä Axamsissa, Innsbruckin kupeessa. Pieni poika ihaili kovasti junia, joten sain pienoisjunan aloituspakkauksen. Kiitos äiti!! Höyryveturin ja sähköveturin väliltä sain valita, ja sähköveturi lähti mukaan. Veturin malli (ÖBB 1280) ei ollut silti mieleisimmästä päästä, joten seuraavina vuosina, joita oli tässä välissä n. 30 kpl, pystyin vain haaveilemaan esim. ÖBB 1044:stä Kleinbahnin esitteen etusivulla. Jossain vaiheessa tilattiin suoraan tehtaalta parikymmentä metriä lisää raiteita, kaksi matkustajavaunua ja pari asemarakennusta. Matkustajavaunut valitsin silloin sillä perusteella, että ne näyttivät esitteessä siltä, että niissä olisi valot, mutta eihän niissä ollut.

Aloituspakkauksen valmistaja oli siis Kleinbahn, itävaltalainen firma, joka on keskittynytkin lähinnä itävaltalaiseen kalustoon. Myyntiä on ollut ihan näihin päiviin asti vain omista liikkeistä, joita on ollut vain Itävallassa ja vain muutama kappale. Nykyään saa tilattua myös valmistajan nettikaupasta.

Kimmoke tällaisen kiinteän radan rakentamiseen tuli, kun päätimem vaimon kanssa ostaa talon viime syksynä. Talven aikana oivalsin, että yläkerran aulaan voisi sopia rata, ja niinpä suunnittelu alkoi. Lisää kiskoja, vetureita, vaunuja, taloja, autoja, yms tuli hankittua talven aikana Saksan Ebaystä. Siellä pienoisjunaharrastus on aivan eri luokassa kuin meillä. Suomessa arvioidaan olevan n. 1 000 harrastajaa, kun Saksassa niitä on n. 1 000 000.

Valmistumassa oleva rata on tavallaan jatkoa aloituspakkaukselle. Kalusto on lähinnä Kleinbahnia, sijainti Itävalta ja aikakausi 70- ja 80-luvut. Radalla on kuitenkin veturit myös Rocolta, Limalta ja Märkliniltä. Ne kun sattuivat olemaan samoilla myyjillä edullisesti tarjolla ja tulivat samoilla postikuluilla. Pieni hankaluus on nyt vain siinä, että Kleinbahn kulkee radalla eri suuntaan. Varmaan jossain vaiheessa vaihdan napaisuuden näistä muista.

Radan rakennuksen rajoitteena on tila, niin kuin suurella osalla harrastajista. Aulaan saa kuitenkin niukin naukin sopimaan dogbone-tyyppisen radan. Kalusto on analogista, joten yhdellä virtapiirillä voi ajaa vain yhtä junaa kerrallaan. Virtapiirejä tulee kuitenkin kolme: rata henkilöjunalle, rata tavarajunalle ja varikkoalue, jossa on erikseen vaunuvarikko laskumäkineen ja veturivarikko. Näille kolmelle on kullekin omat ajolaitteensa ja niistä on kiskoyhteys toisiinsa. Lisäksi on muutama pistoraide virtakatkoineen. Niihin voi junan jättää, vaikka radalla ajaisi toisella. Tilan ahtaus ja edellä mainittu toiminnallinen vaatimus aiheuttaa sen, että radan lisäksi paljon muulle ei sitten jääkään tilaa ja toisaalta kokonaisuus on hyvin epärealistinen.

 Kuva 1. Ratakaavio, tilanne 27.10.2011.

Kuva 2. Vielä ei kalusto liiku radalla.